RILLAN JA JARMON TAIJI

Rilla ja Jarmo ovat noustelainen taijita harrastava aviopari. Yhteinen harrastus on kestänyt jo yli 25 vuotta ja jatkuu edelleen. Tässä ajassa on ehtinyt tapahtua paljon: Jarmon kiireinen ja vaativa projektipäällikön työ diagnostiikkayrityksessä on kolme vuotta sitten vaihtunut eläkeläisajan veneenrakentamiseen ja perheen koirien lenkittämiseen. Rilla puolestaan on voimaantunut taijin kautta ja onnistunut keventämään ja säännöllistämään aikaisempaa työtään. Tämä on ollut niin tuloksekasta, että hän aikoo jatkaa työelämässä Sokeain lasten tuki ry:n toiminnanjohtajana niin kauan kuin jaksaa. Yhteinen taiji-harrastus on elänyt ja muuttunut vuosien aikana ja jatkuu edelleen.

Taiji-harjoituksissamme on neljä osaa: alun lämmittely, kuvioiden harjoittelu, rentoutus ja lopun teoria- ja keskusteluosa. Harjoitukset kestävät yleensä puolestatoista kahteen tuntia. Jarmo, työelämän kiireisinä vuosina tulit usein melkein suoraan töistä illan treeneihin. Miten jaksoit?

* Aika hyvin, koska harjoituksissa sai voimaa, joka kantoi eteenpäin. Tosin rentoutusosion alkaessa olin tuskin päässyt matolle pitkäkseni, kun nukahdin. Opettajan ohjeet eivät yleensä ehtineet tajuntaani ennen nukahtamista. Hyvin kuitenkin pääsin jyvälle asioista myöhemmän ryhmäkeskustelun aikana.

Kerroit, että taiji-harrastuksesi alussa tunsit itsesi ainakin puoli vuotta jotenkin typertyneeksi. Oli vaikeaa ymmärtää, mistä oikein oli kysymys, kun vain opetteli kuvioita eikä mitään erikoista vaikuttanut tapahtuvan.

* Olin käynyt noin puoli vuotta Rillan kanssa harjoituksissa, kun vähitellen aloin tuntea energian liikkeen käsissäni. Myöhemmin alkoivat jalat lämmetä ja minusta, entisestä kylmistä jaloista kärsivästä miehestä tuli varsinainen kuumajalka. Siitä lähtien oivallus taijin monipuolisesta vaikutuksesta kehoon alkoi selvitä minulle. Rentouttava ja tasapainottava vaikutus mieleen tuli sekin mukaan vähitellen. Työelämän aikana stressi saattoi aiheuttaa nukahtamisvaikeuksia ja öisiä heräämisiä. Ne opin selättämään taijissa opitun palleahengityksen avulla. Kokonaisvaltaisuus onkin yksi tämän klassisen taijimuodon vahvuuksista.

Entä sitten Rilla? Hän oli perheessä se, joka sai Jarmon tulemaan mukaan taijihin. Rilla oli aikaisemmin harrastanut jousiammuntaa ja saanut sitä kautta vinkin Turussa pidettävästä taiji-esittelystä. Hänellä oli pitkään ollut unelma yhteisestä harrastuksesta Jarmon kanssa ja tässä näytti olevan eväät siihen.

* Olin aikaisemmin kokeillut toisentyyppistä, fyysisempää taijita kuin yhdessä aloittamamme Jussi Merisaaren Turussa vetämä. Kun alettiin harjoitella Jussin kanssa juuri jotenkin oppimaani 1-osan kuviota peilikuvana, ymmärsin, että kyseessä on kokonaisvaltainen laji, jonka avulla voi saavuttaa muutakin kuin kehon kestävyyttä ja voimaa. Oivalsin, että tämä voi muuttaa paljon.

Rilla, perheessänne oli noina aikoina kaksi lasta. Miten hyvin alkanut harrastus jatkui, kun aloit odottaa kolmatta?

* Olin kuullut, että monet voivat harjoitella aivan raskauden loppuun asti. Minulle kävi toisin, en pystynyt keskittymään tarpeeksi, koska mieleni herkistyi niin paljon. Mutta hyvin pian synnytyksen jälkeen lähdimme taas yhdessä salille, nyt mukana vaunuissa tuhisi pieni poikavauva. Hyvin hänkin pärjäsi, nukkui yleensä joko viereisessä pukuhuoneessa tai salin nurkassa. Meidän harjoituksissamme ei soiteta musiikkia eikä huudella ääneen, kaikki on hiljaista ja keskittynyttä. Tämä vaikutti muuten vanhempia valvottavaan vauvaan rauhoittavasti. Työ, kolmilapsisen perheen vauhdikas meno ja muut ruuhkavuosien jutut stressasivat kyllä välillä. Jos en saanut unta, tein sängyssä mielikuva-taijita eli ajattelin vaikkapa 1-osan kuviota ja yritin tehdä sitä mielessäni. Useimmiten uni tuli jo muutaman osakuvion jälkeen.

Asutte omakotitalossa, jonka pihalla on hyvät mahdollisuudet ulkoharjoituksiin. Teettekö paljon ulkotaijita?

* Aiemmin teimme taijita yhdessä pihalla. Ulkona harjoitteleminen tasaa mieltä ja auttaa osaltaan arjessa jaksamiseen. Erityisen tehokas on yksi energiaeläinkuvioista eli tiikeri-harjoitus. Kun sitä tekee muutaman kerran aamulla, jaksaa paremmin kohdata päivän rasitukset.

Oletteko pysyneet Jarmon kanssa tasatahdissa kaikkina näinä yhteisinä harrastusvuosina?

* Jarmo on ollut aktiivinen kaikkina näin vuosina, joita on kertynyt jo yli 25. Hän on myös pitänyt minut mukana vaikeina aikoina. Mielessä pyörivät työasiat saivat välillä aikaan sen, etten enää pystynyt rauhoittumaan ryhmässä. Jouduin myös olemaan paljon poissa kotoa, mikä teki säännöllisen harjoittelun vaikeaksi. Mutta vähitellen, kuin huomaamatta aloin priorisoida töitäni ja pohtia työtehtävien vaihtamista. Tämä irrottautuminen vaati paljon henkistä voimaa, koska työ oli kiinnostavaa. Voima muutokseen tuli taijista.

Olette pitkän linjan taiji-harrastajia. Mitä ovat lajin ja harjoitusten kohokohtia?

* Jarmo: kesäleirit. Ne ovat avanneet uusia teitä ja lisänneet ymmärrystä taijista. Harjoituksia tehdään pitkään, mikä tehostaa oppimista. Arjen huolet kaikkoavat luonnon keskellä ryhmän kanssa taijita tehdessä. Usein harjoitellaan 1-, 2- ja 3-osia sekä päivisin ja iltaisin. Kun leiri aikanaan päättyy, sieltä palaa kotiin uusiutunut ihminen, täynnä energiaa ja iloa. Se auttaa jaksamaan kaamoksenkin yli.

* Rilla: minulle sekä leirin että tavallisten harjoitusten kohokohtia ovat ryhmäkeskustelut. Kun kuviot on tehty ja loppurentoutus ohi, istutaan yhdessä lattialle kuulemaan opettajan teoriaosuutta. Se kirvoittaa monipolviseen keskusteluun omista kokemuksista ja vaihtamaan näkökulmia ryhmäläisten elämäntilanteista. Usein on käynyt niin, että opettajan opit ovat osuneet suoraan omaan akuuttiin elämäntilanteeseen, jota on pohtinut ja johon etsii ratkaisua. Ryhmän yhteisen energiakentän vaikutus yksilöön on suuri.

Millaisia terveisiä lähetätte taijin aloittamista pohtivalle tai sitä vain vähän aikaa tehneelle?

* Jarmo: Matka on pitkä. Mitään ei tapahdu hetkessä. Mutta se kannattaa.

* Rilla: Ole kärsivällinen, se palkitaan. Haasteita tulee, mutta ne on tehty voitettavaksi! Itse kuvion harjoittelu vaatii paljon. Kun on juuri oppinut vaikka 1-osan mielestään kohtalaisesti, aletaankin tehdä sitä peilikuvana. On suuri saavutus oppia kuvio molempiin suuntiin niin, ettei enää tarvitse miettiä sen etenemistä. Kun peilikuva onnistuu, on tapahtunut paljon! Liike ja oikean hengitystavan oppiminen rauhoittavat ja auttavat eteenpäin.


- Helena



 

Lisää kommentti

Email again: