TAIJI, MARI JA ELÄMÄN RUUHKAVUODET

Mari on harrastanut taijita noin viisi vuotta. Kipinä aloittamiseen tuli ystäväperheen kautta. Tiedossa oli, että ryhmässämme kauan toiminut Susanna aloittaisi kevätkauden 2013 kestävän alkeiskurssin. Siellä opeteltaisiin 1-osan kuviota perusteellisesti, mikä herätti Marin uteliaisuuden. Kurssin tarkoitus oli valmentaa osallistujia siirtymään taijita pitempään harjoitelleiden ryhmään. Sitä veti silloin ryhmän perustaja Rein Siim.

Mari etsi elämäänsä jotain uutta kehollisten harrastustensa lisäksi. Hän kaipasi jotain, mikä auttaisi työssä käyvää, ruuhkavuosiaan elävää perheenäitiä löytämään hiljaisuutta ja rauhaa, oman itsensä kanssa olemista. Siispä Mari aloitti Susannan kurssilla. Alkeiskurssi jätti jälkeensä halun oppia lisää, edetä syvemmälle taijin maailmaan. Syksyllä Mari siirtyi Reinin ryhmään, joka harjoitteli tiistai-iltaisin Kähärin koululla. Reinin jälkeen ryhmää alkoi vetää hänen oppilaansa Anne Lamminpää, jonka kanssa harjoittelemme edelleen.

Mari, mikä oli suurin ero alkeiskurssin ja pidemmälle ehtineiden ryhmässä?

* Harjoitusten moninaisuus. Alkeiskurssi valmensi hyvin siirtymistä ”vanhojen” joukkoon. Alkeiden tavoite oli opetella hyvin ensimmäisen osan kuviot, jotta olisi helpompi jatkossa keskittyä sekä uusiin kuvioihin että muihin taijihin liittyviin harjoitteisiin. Oli rauhoittavaa tietää osaavansa perusteet, kun aloin edetä syvemmälle taijissa. Silti yllätyin siitä, miten monia asioita ja osia harjoituksiimme liittyi.

Kuvion lisäksi harjoituksiin kuuluu paljon muuta. Mitä oikein teette?

* Kuvion lisäksi teemme monia rentouttavia ja mielen harjoituksia. Alkuverryttely kuuluu tietenkin aina asiaan. Toisinaan se voi olla yllättävänkin rankkaa. Esimerkiksi 100 kyykkyä parin kanssa kuulostaa hurjalta ja onkin sitä. Se on kuitenkin mahdollista tehdä, kun ei yritetä heti saavuttaa määränpäätä, vaan tehdään vaikka 10 kyykyn sarjoja. Taiji tehdään seisten, joten vahvat jalkalihakset ovat tarpeen. Myös muita kehon lihaksia lämmitellään ennen kuin alamme tehdä kuvioita.

Alun ja kuvioiden jälkeen seuraavat mieltä ja kehoa rauhoittavat osat. Kuvioiden tekotapa määrittää rentoutusharjoituksia. On yllättävää, miten erilaisia harjoituksista tulee, kun kuviota tehdään joko reippaasti tai hitaasti jne. Hyvän ohjaajan panos on tässä aivan keskeinen.

Harjoituksissamme noudatetaan edelleen Rein Siimin ohjeita ja filosofiaa. Anne on kehittänyt niiden perustalle omaa tyyliään, jossa on otettu huomioon nykyihmisen kiireinen ja pirstaloitunut elämä. Harjoitusten edetessä useimmat huomaavat, että elämää voi muuttaa rauhallisempaan suuntaan. Kaikkea ei tarvitse hallita, kaikessa ei tarvitse olla mukana. Kun rauhoitumme, saamme lisää voimaa ja luovuutta, ja voimme paremmin auttaa itseämme ja muita. Tuntuuko tutulta?

* Ryhmämme taijita harjoitetaan hiljaisuudessa. Minulle tämä on erityisen tärkeää. Musiikkia ei soiteta, vain ohjaajan rauhallinen ääni kertoo, mitä milloinkin tehdään. En ehkä kävisi harjoituksissa, jos hälyä olisi. Kun työpäivät ovat välillä kovinkin äänekkäitä ja melkein missä tahansa kuulee aina musiikkia tai puhetta, mieli alkaa kaivata hiljaisuutta. Olen myös taijin myötä alkanut arvostaa ympäristöni pelkistyneisyyttä ja oppinut karsimaan asioita, keskittymään olennaiseen.

Taijin yksi keskeisiä oppeja on yhteys luontoon ja sen arvostaminen. Mikä merkitys tällä on itsellesi?

* Hyvä taiji-harjoitus vastaa monella tavoin minulle tärkeitä luontokokemuksia. Omalla pihallani kukkien ja marjapensaiden parissa askarrellessani koen samantapaista rentoutumista kuin taijissa. Pihalla voin myös tehdä taijin mielikuvaharjoituksia, konkreettista kuviota en siellä tee. Kaiken kaikkiaan luonto eri muodoissaan on minulle hyvin tärkeä. Ystävieni mielestä olenkin vähän ”luontohurahtanut”. Luonnon kiertokulku, kierrättäminen ja ekologisuus ovat itselleni tärkeitä asioita. Nämä kaikki konkretisoituvat mm. maakompostoinnissa, johon ”hurahdin” jo vuosia sitten.

Harjoituksiisi tuli yli puolen vuoden mittainen tauko fyysisen jalkavamman takia. Miten palaaminen salille sujui?

* Vammani ei johtunut taijista ja siksi yritin paluuta salille nopeasti. Se ei kuitenkaan onnistunut. Taijita tehdään matalassa asennossa ja seisten. Sitä ei jalkani kestänyt. Oli uskottava kehon kieltä ja jätettävä konkreettiset harjoitukset kunnes olin kunnossa. Tänä aikana opettelin tekemään taijita mielikuvissa. Onneksi osasin kuviota jo sen verran, että kykenin tekemään niin. Kun palasin yli puolen vuoden jälkeen salille, kaikki oli edelleen minulle tuttua ja sujui entiseen tapaan.

Mitä sanoisit taijita aloitteleville tai siitä kiinnostuneille?

Taiji tulee kunkin ihmisen sisältä, kukaan ei voi antaa sitä ulkoa päin. Itselleni kehon ja mielen yhteys on tärkeä. Harrastan pyöräilyä, uintia, spinningiä ja käyn kuntosalilla. Muutaman kerran vuodessa teen ystävieni kanssa vaellusretkiä. Nämä kaikki täydentävät taijita, jossa hyvä kunto on edellytys harjoitusten sujumiseen. Itseisarvo ei se kuitenkaan ole, vaan tuki taijin monipuoliseen harjoittamiseen.


- Helena

        kuva: Eija Siltari

        kuva: Eija Siltari



Lisää kommentti

Email again: