TASAPAINOISTA TAIJI-YSTÄVYYTTÄ



     kuva: Eija Siltari
     

Turun naapurikaupungissa Raisiossa asuva Anne oli ulkoiluttamassa koiraa, kun hän huomasi Outin tekemässä puistotaijita. Jo useamman vuoden kuviota tehnyt Anne pysähtyi katsomaan ja ajatteli miten ihanan näköistä taiji olikaan. Hän rohkaistui kysymään Outilta, voiko tulla mukaan tekemään kuviota. Siitä alkoi jo vuosia kestänyt ja edelleen jatkuva läheinen ystävyys.

Taijin ohella Annea ja Outia yhdistävät molempien tanssiharrastus, rytmin tärkeä osuus elämässä ja kummankin työssä tarvittavat hyvät kädentaidot, tarkkuus ja keskittymiskyky. Outi on suuhygienisti, joka toimii nykyisin Turun kaupungin hammashoitolassa tiiminvetäjänä, Anne on tehnyt uransa optikkoliikkeessä lasien hiojana.

Temperamentiltaan Anne ja Outi ovat vastakkaiset ja täydentävät hyvin toisiaan. Karjalaista sukujuurta oleva Anne innostuu helposti uusista asioista, joita kokeilee mielellään. Myös Outilla on karjalaista verenperintöä äitinsä puolelta, vaikka hänen tyyni ja harkitseva, tarvittaessa pippurinen satakuntalainen puolensa on myös vahva.

Anne on harrastanut taijita pitkälti toistakymmentä vuotta, Outi hieman vähemmän, koska piti tanssin vuoksi välillä parin vuoden tauon. Annen taiji-elämä virisi aikanaan uteliaisuudesta: hän halusi tietää, voisiko laji antaa jotain hänen Nia-tanssiharrastukselleen. Tuumasta toimeen-ihmisenä hän aloitti opettelun toisen Annen eli Anne Lamminpään ohjaamassa ryhmässä Raision työväenopistolla. Samalla tiellä hän on edelleen, nyt vain toisessa harjoittelupaikassa Turun Kähärin koululla, missä Outikin harjoittelee.

- Edesmennyt opettajamme Rein Siim korosti, ettei taiji itse asiassa ole harrastus, vaan vähitellen muodostuva elämäntapa. Ensin opetellaan kuviot ja osat, sitten alkaa elämäikäinen harjoittelu. Oletteko samaan mieltä?

A ja O: Taijissa oppii joka kerta jotain uutta, harjoitukset ovat erilaisia ja yllättäviä. Alussa kuvion opettelemiseen menee paljon aikaa. Kun se alkaa sujua, oikean hengityksen oppiminen ja sen muistaminen on hankalaa. Vähitellen tulee kuitenkin aikaa miettiä taijin syvempää filosofiaa, johon kuvio ja hengitystekniikka pikku hiljaa johdattavat. Meillä molemmilla se näkyi siinä, miten elämäntavat alkoivat muuttua. Asiat saivat uusia merkityksiä, kaikki yksinkertaistui ja selkiytyi ja kyky tehdä kauan mietittyjä muutoksia kasvoi.

- Havaitsitte, että sekä tanssi että taiji saivat asioita tapahtumaan sekä kehossa että mielessä. Voiko tätä muutosta jotenkin havainnollistaa?

A: Jo vähän ajan kuluttua huomaa miettivänsä, että ” jotain tässä on”, mutta ei osaa mieltää mitä. Kun kuvion ja hengityksen opettelu ei enää vie kaikkea energiaa, alkaa pohtia loppukeskusteluissa käytyjä asioita. Monet aikaisemmat tavat alkavat vaikuttaa turhilta. Tulee tilaa uusille ajatuksille ja tavoille, jotka rauhoittavat ja selkiyttävät mieltä.

O ja A: Harjoitusten jälkeen kielenkannat vapautuvat ja voi puhua kipeistäkin asioista. Yhteisellä kotimatkalla parannamme maailmaa ja puhumme taijista. Puhumme usein lajin monipuolisuudesta ja tasapainottavasta vaikutuksesta sekä sen antamasta rohkeudesta tehdä uusia asioita ja jättää turha touhu taakse.

- Olette kumpikin vetäneet taiji-ryhmiä. Vetäjän paikalta näkee asiat toisin kuin rivistä. Millaiset ovat kokemuksenne opettamisesta?

O: Toisin kuin Anne, minä olen vetänyt vain muutamia yksittäisiä ryhmiä. Kokemus on ollut kiva ja antoisa. Opettajakin kehittyy tehdessään kuviota ryhmän edessä. Kuvion ymmärtäminen selkiytyy ja syvenee muita ohjatessa.

A: Aloin pohtia opettamista muutamia vuosia sitten Rein Siimin kysyessä halukkuuttani siihen. Olin jo opettanut tanssia Nia-ryhmässä, joten aivan outo ajatus ei ollut. Tärkeintä siinä on mielestäni hyvien kokemusten jakaminen ja eteenpäin auttaminen. Opetan taijin alkeisryhmiä, suurempia ja hyvinkin pieniä. Lisäksi on lyhyitä lajiin tutustumiskursseja, joilla saattaa olla jopa 20 henkilöä. Jokainen ryhmä on erilainen ja edellyttää opettajalta tarkkaa silmää huomata, mitä milloinkin kannattaa ottaa ohjelmaan.

- Harjoittamassamme taijissa on kolme peruskuviosarjaa: 1. 2. ja 3.- osa eli arkisesti ykkönen, kakkonen ja kolmonen. Alkuverryttelyn jälkeen aloitetaan tekemällä jonkin aikaa ykkösosaa. Onko jokin kuvio teistä erityisenhyvä tai tehokas?

O: Pidän erityisesti ensimmäisen osan pitkään tehtävästä versiosta. Silloin kuviota tehdään 50 minuuttia tai enemmän. Sen jälkeen jatketaan muiden osien vähittäisellä etenemisellä. Nykyisin teemme usein niin, että ensimmäisen osan jälkeen aloitetaan toinen tai kolmas osa, joista tehdään vain ”palasia”. Kunkin palasen jälkeen tehdään ykköstä kerran molempiin suuntiin. Näin jatketaan pala palalta eteenpäin. Tällä tavoin harjoittelu ei tunnu hankalalta ja uusia osia oppii helposti.

A: Mielikuvioni ovat ykkönen ja kolmonen. Toinen osa on haastavin monien kyykkyjen ja potkujen vuoksi. Sitä on myös haasteellista opettaa; kehon hyvä kunto on kakkosessa erityisen tärkeää. Ykkösessä koen ikään kuin uivani miellyttävässä pehmeässä vedessä, kolmososa puolestaan herättää ja tuo vaihtelua kehon energian liikkumiseen.

- Harjoitusten myötä fyysinen kunto kohenee. Miten olette huomanneet tämän?

O: Hankalista työasennoista johtuva hartioiden jäykkyys on vähentynyt. Se puolestaan edistää yleistä rentoutumista. Minusta taijissa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Juuri se tekee lajista niin mielenkiintoisen.

A:Taijin harjoittelussa säännöllisyys on tärkeää, koska vaikutukset ilmenevät vasta vähitellen. Olen kokenut, että kun jostain syystä harjoituksissa on pidempi tauko, taijissa tärkeä jalkojen voima heikkenee. Onneksi se palautuu nopeasti, kun rytmi taas palautuu. Voimaa pitää kuitenkin kehittää jatkuvasti, jos haluaa edetä syvemmälle oppimisessa. Taijissa ei tule koskaan valmiiksi, vaan harjoitukset jatkuvat ja uutta oppii oman halunsa mukaan vaikka jokaisena harjoituskertana.

- Millaiset terveiset haluaisitte lähettää taijista kiinnostuneille ja harjoitusten aloittamista miettiville lukijoille?

A: Taijin kautta oppii, että elämässä on hyvä välillä pysähtyä. Opettajan johdolla tehtävät hengitysharjoitukset ohjaavat oikeaan suuntaan, joten jännittää ei tarvitse.

O: Taiji on parasta, mitä itselleen voi antaa. Pienet krempat katoavat ja kokonaisvaltainen hyvä olo tulee tilalle. Taiji saa mielen uusille urille ja muuttaa sekä ajattelua että kehoa. En olisi tällainen kuin nyt olen, ellei taiji olisi osa elämääni. Itse olen kokenut myös sen, miten pitkähkön tauon jälkeen olin tervetullut takaisin ryhmään. Ryhmän positiivinen henki antaa voimaa ja iloa harjotteluun.

- Sekä Anne että Outi korostavat Taijin jälkeisen lämmön ja hyvän olon olevan toisenlaista kuin he ovat kokeneet muissa harrastamissaan lajeissa. Vaikutus on heidän mielestään yllättävä, koska se tulee ikään kuin huomaamatta, pehmeästi ja vähitellen. Myös uni on harjoitusten jälkeen rauhallista ja tasaista. Molemmat heistä pitävät paljon siitä, miten harjoitus etenee ykkös- ja kolmososien välillä.

…ja harkkojen jälkeen me syödään! lisää Anne nauraen. Silloin kananmunat maistuvat erityisen hyviltä, mutta muustakin ruoasta toki nautitaan. Useimmiten ravinto on jotain kevyttä ja hiilihydraattipitoista. Suhtautumisessa ruokaan olemme huomanneet saman vähittäisen siirtymisen yksinkertaisuuteen kuin muussakin elämässämme.

( Haastattelussa A = Anne O= Outi )

Helena Virtanen


      kuva: Eija Siltari



Lisää kommentti

Email again: